vainajan tarina

Selkänahkaa kirveli raipparangaistus
Jonka varkaudesta sain, oli pojallein
Pakko ruokaa saada, on varannot loppu
Ja nälkä kalvaa

Mennä vuosina vei sairaus muut lapseni
Jätti jälkeensä surun loputtoman
Ei synninpäästöä itsemurhaajalle
Vaan parempi meidän taivahassa poissa kärsimyksestä

Kylmänä joulukuun aamuna
Rakas poikani virttä lauloi
Kyyneleen vuodatin ja kirveenterän
Pieneen hentoon kalloon
Kahdesti upotin

Sovituksena synnille sain elosta vapautuksen
Mestauspölkyllä käteni poikki
Pään vuoro seuraavana, lopuksi tuli ruumiinosat
Teilinpuihin naulata varoituksena kansalaisille

On taival maanpäällinen vain välietappi
Matkahalla manan maille tuonen lepoon

Jäi aamupala hältä kesken
Verta lattialla ja pieni keho
Vaipuu unholaan