Ikuinen ikävä

Suruni vanki tässä kolkossa maassa
Mieleni maalaa kylmän auringon
Rakkaus muistoiksi muuttunut on

Yksin jäänyt
Iskiessään kaipaus rikkoo sydämen
Kaiken onnen alleen peittäen

Varjojen mailla yksinäinen sielu kulkee
Kohti pimeää ilman toivonkipinää
Pelon vallatessa pienet silmänsä sulkee
Vaipuen yksin ikuiseen ikävään

Raskas mieleni maassa
Kerään rohkeutta huomiseen
Surulleni lupauksen annan ikuisen

Suruni kanssa
Kaksin kaunista luoden
Valheiden verkkkoon kietoutuen

Varjojen mailla yksinäinen sielu kulkee
Kohti pimeää ilman toivonkipinää
Pelon vallatessa pienet silmänsä sulkee
Vaipuen yksin ikuiseen ikävään

Nyt sinut syliini suljen

Nyt sinut syliini suljen