Maa Martona Makaa

Tämä kaikki on nähty ennenkin
Varvikot varttuneet
Vaivihkaa vironneet
Tuskin kauan enää
Ennen kuin halla taas saa
Saada oman osansa
Kun valo tässä hetkessä
Tuskin kauan enää
Auttaa niitä jaksamaan

Tämän kaiken olen nähnyt ennenkin
Tuhanteen kertaan
Siihen jäänyt, sitä kertaan

Ja niin maa martona makaa suvessa
Silmäni lepää kuolemassa, pettymykseltä turvassa
Ja niin päivistä öitä mielin rakennuttaa
Toivon kajon syrjään epäilystä kylvää

Ihmiset toipuneet
Jo sirpaleensa keränneet
Tuskin kauan enää
Ennen kuin kuusi jalkaa
Lasketaan jo surussa
Kun ilo tässä hetkessä
Tuskin kauan enää riittää heitä kantamaan

Katso, kun kaatuu itsensä alle
Kyllä murhetta on sitä kaipaavalle
Kunhan painotaakkaansa uskoo, kiintyy
Ja muistaa kumartaa

Ja niin maa martona makaa suvessa
Silmäni lepää kuolemassa, pettymykseltä turvassa
Ja niin päivistä öitä mielin rakennuttaa
Toivon kajon syrjään epäilystä kylvää