Talven Varjot

Otti varjo syleilyynsä mettävainaan
Nosti kaatuneen puun, lahon sairaan
Tuhon keskellä juurista nousta saa
Talven varjot syöksi tulta ja tuhoaa taivaan

Tuhon varjot, tulet taivaan
Korpimaihin hautaa

Synty talvi ikuinen, yötaivas
Synkkä kuollut puu sanat kirjottaa
Sysimustan kiroten kaivertaa
Puu yksinään yössä muistoja laulaa

Tuhon varjot, tulet taivaan
Korpimaihin hautaa
Talven varjot, tavan orjat
Korpimaihin hautaa

Vain varjon koskeman yönmaa
Kosketusta jäistä kaipaa
Hurja tuhannen järven maa
Nosti pakkasen maljan
Vain varjon koskeman yönmaa muistaa
Kosketuksen lumen vanhan
Hurja tuhannen järven maa
Kanto talven taakan suurimman
Talven taikaa

Nousi viimisen kerran
Talvi hautaapi herran

Otti varjo syleilyynsä mettävainaan
Nosti kaatuneen puun, lahon sairaan
Tuhon keskellä yksinäistä puuta janoaa
Talven varjot syöksi tulta, tuhos taivaan