Sataman usva

Laskin taivaan tähtiä
Keskellä nietosten
Enkä halunnut palata kotiin

Yö peitteli minut
Tummaan vaatteeseen
Kylmäkin antoi minun olla

Ja mietin kuinka kerron sulle sen
Mietin kuinka kerron sulle sen
Mietin kuinka kerron sulle sen
Mietin kuinka kerron sulle sen

Mutta aurinko laski armottomasti
Kaikki värit kaapaten
Eikä kylmäkään enää armoa antanut
Ei enää ei

Se silitti minua hiljaa
Kuin lehtee värisyttäen
Korventaen kekäleitä
Mun pienen sydän vaivaisen

Ja se satama jossa istuin
Oli harmaan lyijyn tuoksuinen
Ja sakea usva kasvoi
Se usva kasvoi

Olimme siellä silloinkin
Kun valo riisui kaiken
Kylvimme lämmössä sen
Toisiimme kasvaen

Silloinkin mietin kuinka kerron sulle sen
Mietin kuinka kerron sulle sen
Mietin kuinka kerron sulle sen
Mietin kuinka kerron sulle sen

Kuinka katson silmiisi jotka ovat puhtaat
Kuin vuoristopuro joka laskee
Lumen keskeltä metsän eläinten maljaksi
Virvoittaen heidät
Niinkuin ne virvoittivat kerran minutkin

Hurjan ryövärin
Jonka luota sinun tulisi juosta pois
Niin kauas etten koskaan sua löytäisi
Niin kauas etten koskaan sua löytäisi
Niin kauas etten koskaan sua löytäisi
Niin kauas etten koskaan sua löytäisi
Niin kauas etten koskaan sua löytäisi
Niin kauas etten koskaan sua löytäisi
Niin kauas etten koskaan sua löytäisi

Niin kauas etten koskaan
Kauas etten koskaan sua löytäisi
Joo niin kauas, joo niin kauas, joo joo
Niin kauas etten koskaan

En koskaan
En koskaan
En koskaan
En koskaan
En koskaan löytäisi

Joo niin kauas etten koskaan sua löytäisi
Niin kauas
Niin kauas
Niin kauas
Niin kauas
Niin kauas
Niin kauas
Niin kauas
Niin kauas etten koskaan sua löytäisi
Niin kauas etten koskaan sua löytäisi

Jotta en voisi sitä kertoa sinulle