Auringonlaskun rukous

Veden virratessa rantaan,
Absoluutti puhuu luonnossa.
Veden pinta lainehtii,
verenpunainen kuu sen värjää.

Lausun tässä hetkessä,
säkeitä Valonkantajan.
Loistakoon hän minussa,
nnin kuin auringonlaskun viime säteet
loistavat luonnossa.

Horisontin punan välkehtiessä,
sisäistä Mestaria huudan.
Pimeyden minua syleillessä,
sydämeni saa rauhan.