Kettu ja tähti

Talviyönä pitkin polkua hiljentyvää
Tervehtien tähteä taivaalla kimmeltävää
Kulki kettu yksinäinen
Mietteliäs ja ymmärtäväinen

Levättyään hetken kuusen juurella
Kulkuansa jatkoi tunturin reunalla
Kysymyksin katsoi kuuta
Miettien missä on seuraava suunta

Yllättäen yltyi hohde hangella
Tuntemansa tähti liikkui taivaalla
Revontulten siltaa pitkin
Ketulle se hiljaa viitoitti reitin

Käpälien jäljet laaksoon laskeutui
Metsämökin kohdalla tähti kirkastui
Kurkkas kettu ikkunasta
Eläimet ne seimellä katseli lasta

Levollinen liekki tuvassa leimahteli
Lämpöisesti äiti se lapselle lauleskeli
Huomas vieraan pakkasessa
Oven avas lapsen naurahtaessa

Lopulta kettukin seimelle seisahtui
Lempeyttä lapsen hymystä heijastui
Ja silmät loisti tähden lailla
Aivan kuin ois tuntenut ketun aina