Kalamavesj'

Rannan kallijot täännä olj' verta
Puroena huavoesta jussunna hurme
Piruista täättynä jokkaenen merta
Immeisten osana suru ja murhe

Tiältä toevoo et löyvä, sen suat uskoo
Tarjolla pelekästään loputonta tuskoo
Suru vatkoo syvänten saamat
Pintaan nostaa vanahat kaanat

Kalamavesj' ruumit sylliisä sulukoo
Ualtojen huomaan vaenajat vaepuu
Virstan toesesa jäläkeen kulukoo
Suattoväkj' tuakkanaan loputon kaepuu