Yksin koko elämän

Sitä, ei ollut missään
Ei siellä festarivessojen jonoissa
Eikä kesäiltoina Näsinpuistossa
Seurasin vierestä viininsekaista suudelmaa
Sitä ei ollut missään
Ei siellä työväenopiston maalauskurssilla
Odotin malliksi komeaa miestä
Mutta valoja ja varjoja maalattiin hedelmäaseltemaan

Oon varmaan yksin koko elämän
Ja puhun kukilleni, niit on joku kolkytseitsemän
Oon varmaan yksin koko elämän
Oon kai se kerrostalon kiukkumummu
Joka aina odottaa
Sitä väärin parkkeeraajaa

Sinä et, nähnyt mua missään
Se taisi olla se sinun kirkas takki
Ahdistavat neonvärit, mä ruusun heitin rinnukseltani roskikseen

Oon varmaan yksin koko elämän
Ja puhun kukilleni, niit on joku kolkytseitsemän
Oon varmaan yksin koko elämän
Oon kai se kerrostalon kiukkumummu
Joka aina odottaa

Mä lähdin samantien sun mukaan
Jos sä julistat, ei kukaan
Samanlailla sun sisintä sykäytä
Salamanlailla sun sisällä sykähdä

Mut mistä mä löydän sellaisen?