Arvoitus

Tule vaan, lähdetään,
salaa niin kuin linnut,
elokuun, pimeään,
yöhön kohti etelää.

Kahlataan, aaltoihin,
minä pidän susta kiinni,
hukutaan, vihdoinkin,
alle suuren mainingin.

Se on pyhää, se on puhdasta,
se on lujaa ja pehmeää.
Se on syvää, se on lämmintä,
se haihtuu ja häviää.
Se jaksaa meidät kantaa,
ja siihen voi sukeltaa.
Se voi meidät täyttää ja hukuttaa,
se voi meidät pelastaa.

Syvyyksiin, sinut vien,
ja vielä syvemmälle,
salaiseen maailmaan,
uusi portti aukaistaan.

Kaukana, kaikesta,
lähellä vain toisiamme,
puhkeaa kukkimaan,
rakkautemme maailma.

Se on pyhää, se on puhdasta,
se on lujaa ja pehmeää.
Se on syvää, se on lämmintä,
se haihtuu ja häviää.
Se jaksaa meidät kantaa,
ja siihen voi sukeltaa.
Se voi meidät täyttää ja hukuttaa,
se voi meidät pelastaa.

Se on pyhää, se on puhdasta,
se on lujaa ja pehmeää.
Se on syvää, se on lämmintä,
se haihtuu ja häviää.
Se jaksaa meidät kantaa,
ja siihen voi sukeltaa.
Se voi meidät täyttää ja hukuttaa,
se voi meidät pelastaa.