Uusi alkemia

Me soudimme vanhaan saareen
Istuimme kehään muinaiseen
Kannoimme kukkulalle padan
Kehitämme uuden alkemian

Näimme kaikki saman unen
Aikakirjan mahtavan
Neljä Kainuun tietäjää
Näytti meille siitä kaavan

Toimeenpanemme loitsun sen
Kohta herää uusi ihminen
Hän saa tiedon ja rikkauden
Kohta tunnemme kaiken kosmoksen

Voimme ajoissa ja maailmoissa rauhassa vaeltaa
Kurkistamme vanhimpien mysteerien taa

Hetken muistamme vanhaa aikaa
Kun työtä ei riittänyt ahkerallekaan
Talvi oli raskas ja lyijynharmaa
Julma ja karu oli urhojen maa

Vanhalla mantereella vielä sotarumpu soi
Varjossa rauniokaupungin väki ilotta karkeloi
Siellä sisar rakentelee sisarelle ansaa
Rautainen nyrkki alistaa taas väsynyttä kansaa

Hetken muistamme vanhaa aikaa
Kun työtä ei riittänyt ahkerallekaan
Talvi oli raskas ja lyijynharmaa
Julma ja karu oli urhojen maa

Me leijumme kosmoksessa
Ei kuolemaa tarvitse paeta
Missä aikaa ei tarvitse huijata

Ei mene montaa vuotta kun meitä ei enää muisteta
Silloin katsomme hymyillen ihmisen aikakausia

Me unessa saimme vastauksen
Voimme luoda uuden ihmisen
Hän saa tiedon ja rikkauden
Kohta tunnemme kaiken kosmoksen

Voimme tähdissä ja planeetoilla rajoitta matkustaa
Kurkistamme vanhimpien mysteerien taa

Hetken muistamme vanhaa aikaa
Kun työtä ei riittänyt ahkerallekaan
Talvi oli raskas ja lyijynharmaa
Julma ja karu oli urhojen maa

Kohenna tulta, kaada vettä enemmän
Me emme vaadi liikaa, vain uuden elämän
Syömme outoja sieniä, valvomme öitä
Katselemme muinaisten käsien töitä