Hallavedet (Folk Aesthetic Version)

kuun katseen
helmyt ylle käy
ja lyö itsensä levolle
syvässä sylissä
veden morsiamen
uinuu menneen sielu

yksin nousee halla
seisovista joista
ja soittaa
huurteista huiluaan

kuun katseen
kohdatessa
halla nousee
tanssimaan
nämä vedet
eivät hopeaa heijasta
vain taivas
tähtyeitä huokaa

yön hämärtäjä
päivän himmentäjä
matkaa taivaalla
hiljainen hetki
unenvirran luona
mieli pilvissä käy

yksin nousee halla
seisovista joista
ja soittaa
huurteista huiluaan